Valaistuminen päämääränä on ansa

En haluaisi puhua valaistumisesta lainkaan. Tämä sen vuoksi, että valaistumisen tavoittelusta tulee helposti egolle oma henkisen itsetunnon pönkittämisprojekti. Joka johtaa itsensä vertailemiseen, mikä taas puolestaan pönkittää egoa.

Toisaalta se, että joutuu joka päivä toteamaan elävänsä ihan tavallisen pulliaisen lailla, tunteiden vietävissä ja valaistumattomana, on myrkkyä sille, jonka päämääränä on valaistua hinnalla millä hyvänsä. Olla siis hyvä, miltei paras, ainakin valmiimpi, kuin joku toinen.

Siksi ehdottaisin, että unohtaisimme koko termin.

Koska se ei kuitenkaan ole mahdollista, tutkitaan käsitettä tarkemmin. Mitä valaistuneessa mielessä tapahtuu sellaista, mitä tavallisessa mielessä ei tapahdu? Miten valaistuneen elämä eroaa päässään ja ajatuksissaan elävän länsimaisen ihmisen elämästä?

Tähänkin kysymykseen on olemassa paljon vastauksia. Tunnemme joitakin valaistuneita ihmisiä nykymaailmassa, tiedämme sellaisia historiassa olleen. Jokaisella on varmasti oma tarinansa kerrottavanaan. Mutta mitä yhteistä näillä ihmisillä on ollut?

Valaistunut ihminen elää tässä hetkessä. Hän elää kehomielessään, muttei ole samaistunut siihen, ajatuksiin eikä tunteisiin. Jokainen hetki on yhtä arvokas, kuin jokin toinen. Ihmiselämä, elämä ylipäätään, on arvokas, ja sitä tahtoo suojella. Valaistuneella ihmisellä ei ole myöskään tarvetta vertailuun, paremmuuteen (tai huonommuuteen!) muiden kanssa.

Valaistunut ihminen elää sopusoinnussa ja rauhassa. Ei ole kiire mihinkään, sillä kaikki on jo valmista. Ei tarvitse paeta mitään, sillä kaikki on koettu, eikä kokemiseen enää samaistuta. Ei tarvitse ajatella koko ajan jotain tai tappaa aikaa, sillä pitkästymisessä on kyse egon kiireestä ja valaistuneella ihmisellä ego on olematon, tai ainakin hyvin pieni.

Tässä muutamia ajatuksia, joita minulla herää. 

Valaistumisen tavoittelu on päämäärään ripustautumista. Tärkeintä on kuitenkin, aina, se matka. Roomaan voi viedä monta tietä, ja viekin, useimmat meistä kiipeävät tyvestä puuhun. Voit paeta vuorille ja vetäytyä luolaan meditoimaan, tai sitten oppia ihan omassa arkielämässäsi pieniä harjoituksen palasia, joista pitkän ajan kuluessa kutoutuu tyyneyteen perustuva elämäntapa.

Siksi sillä, mihin energiansa suuntaa arjessa, on todella väliä. Henkisellä polulla otetaan usein kaksi askelta eteen ja yksi taakse, sivulle tai ihan johonkin toiseen ulottuvuuteen. Ja syrjäpolut siksi, että olisi jälleen oikea ja hyvä palata sille tielle, jossa sielu lepää.

Matka on tässä, tälläkin sekunnilla, päämäärä jossain tulevaisuudessa. Jos tiedät nyt suunnan, olet joskus perillä.

Shopping Cart