Elän elämäni kolmatta heräämisen ajanjaksoa. Ensin oli uskovaisten isoäitien synnyttämä lapsenusko, joka varhaisteininä vaihtui seurakuntanuoruudeksi. Minulle oli kuitenkin jo tuolloin selvää, että jumaluus on luonnossa, eläimissä ja ihmisissä voimana ja kirkkautena, ei kirkkojen komeiden seinien kätköissä. Jotain pyhää koin silti aina messuissa käydessäni ja etenkin rukoillessani ja laulaessani. Koin, että rukouksessa minulla oli suora yhteys Jumalaan.
Vähän myöhemmin, alle kolmekymppisenä, makasin sängyllä Vallilan kodissani. Kuuntelin kehoani sisältäpäin aistien, niinkuin monituiset kerrat aiemminkin. Tällaisena hetkenä, kun mieli on hiljainen, minulle tuli usein kihelmöivä tunne oikeaan käteen ja tarve ottaa kynä kirjoitusasentoon. Kun tämä tarve toistui monta kertaa, minä otinkin.
Kun keskitin kaiken huomioni ainoastaan käteni tuntemuksiin, se alkoi liikkua automaattisesti, itsekseen. Minä annoin kaikelle vain luvan. Käsi teki koukeroita ja piirustuksia ja kun treenauskertoja tuli enemmän, koukerot alkoivat muistuttaa eteenpäin kallellaan olevaa tekstiä.
Minä vain heittäydyin ja keskityin käden tuntemuksiin. Kovin nerokkaiksi tekstit eivät ehtineet, kun tätä kehitystä säikähtäneenä minä onneton menin lääkäriin ja se onkin sitten pidempi juttu. Myöhemmin tajusin, että kyse on siitä mystisestä “automaattikirjoituksesta”, josta spirituaalisissa piireissä puhutaan.
Olin aina halunnut auttaa ihmisiä ja opiskelin lääkäriksi, erikoistuin psykiatriaan. Työtä oli valtavasti ja silti työn ohella piti opiskella lisää, ensin työnohjaajaksi, sitten psykoterapeutiksi. Päivystin ja pidin iltavastaanottoa. Elin jatkuvassa univajeessa, stressin aiheuttamat kierrokset kropassa sulivat vain urheilemalla, jos silloinkaan.Minua rassasi psykiatrian lääkekeskeisyys, enkä tahtonut löytää oikean tuntuista roolia.
Perustimme yrityksen, jossa keskityimme lääkkeettömiin, teknologisiin hoitoihin (esimerkiksi neurofeedback). Perehdyin syvemmin ihmisen psykofysiologiaan, kehomielen yhteyksiin. Ei ihme, että tunteet olivat minua aina kiehtoneet!
Minua kuitenkin kutsui myös hiljentyminen ja sisäänpäin kääntyminen. Kun heinäkuussa 2016 elämä järjesti minulle vähän vapaata aikaa, päätin lukea ja kuunnella uusiksi kaikki Eckhart Tollet ja Kabat-Zinnit, joiden läsnäolokirjoihin olin tutustunut jo vuosia aikaisemmin. Myöhemmin lukeminen muuttui mm. Ram Dassin ja Abraham Hicksin intohimoiseksi kuunteluksi.
Elin oivallusten aikaa. Ryhdyin meditoimaan säännöllisesti. Siitähän syntyi nopeasti tapa ja tajusin, että nuoruudessa hankittu herkkä kehoaisti auttoi ajatusten tuolle puolelle. Havaitsin myös – ajatuksen tarkkuudella – kun joku huoliajatus sai kehoni jännittymään.Stressi lähtee syntymään niin pienestä, yhdestä ajatuksesta.
Kesällä 2018 jouduin sairaalaan. Oli hikistä ja ankeaa. Löysin amerikkalaisen podcastin We Don’t Die, joka nimensä mukaisesti haastatteli joka jaksossaan meedioita, selvänäkijöitä ja kuoleman rajakokemuksen läpieläneitä ihmisiä. Kuuntelin jakson toisensa perään, sillä aihe kiehtoi minua käsittämättömän paljon. Sen jaksoista minulle paljastui maailma, jonka olemassaolosta olin ollut vain etäisesti tietoinen.
Tunsin löytäneeni henkisen kodin. Tajusin myös “aina” olleeni selväaistinen. Me olemme ikuinen sielu, väliaikaisesti tässä ruumiissa, maan päällä. Kun kuolemme, elämä jatkuu toisessa olomuodossa, energiana. Jos tämä ei ole ilouutinen, mikä sitten olisi? Skeptikkoystäväni saattaisi sanoa, että nyt olen sitten lopullisesti hurahtanut (puhun sitä paitsi nykyään myös paljon “itsekseni”) 🙂 Jos hulluutta on jutella henkimaailmalle, olen mielläni se hullu.
Nyt olen onnellinen siitä, mitä saan tehdä työkseni jokainen päivä. Tarjoan koko kehomieleni asiakkaan käyttöön ja annan intuition viedä. Minusta tuntuu, että saan vihdoin puhua merkityksellisistä asioista. Parhaimmillaan tämä työ voi myös parantaa. Itse toimin vain viestin välittäjänä, rakkauden ilmenemispaikkana. Minun tehtäväni on välittää toivoa.
Jos tämä ei ole ilosanoma, niin mikä sitten olisi?
Koulutustaustani
Olen kouluttautunut lääkäriksi ja erikoistunut psykiatriaan, tämän lisäksi minulla on psykoterapeutin ja työnohjaajan koulutukset. Olen myös työni vuoksi saanut perehtyä ihmisen psykofysiologiaan. Työkokemukseni on siis mielenterveysauttamisessa.
Viime vuosina olen opiskellut intuitiivisia ja mediaalisia taitoja kansainvälisten arvostettujen tutoreiden ja suomalaisten ohjaajien johdolla. Kotimaassa minua ovat opettaneet huippuammattilaiset mm. Suomen Spiritualistisessa seurassa ja yksityisessä koulutusyrityksessä Highway to Heaven.