Sielun pimeä yö

Useissa henkistä kehitystä käsittelevissä lähteissä puhutaan “sielun pimeästä yöstä”. Tällä tarkoitetaan yleisesti ajanjaksoa, jolloin ihmisen menneisyyteen liittyvät asiat, tunneprosessit ja destruktiiviset ihmissuhdekuviot tulevat tietoisempaan käsittelyyn. Pimeys tässä yhteydessä tarkoittaa niin sanottujen negatiivisten, raskaiksi koettujen, tunteiden nousemista pintaan. Tällöin olo voi tuntua todella yksinäiseltä.

Ihmiselle tulee tarve nähdä kaikki tapahtunut totuudellisessa valossa. Ei itselleen edullisessa, vaan totuudellisessa. Tämä johtaa siihen, että myös ne tapahtumat elämässämme, joissa olemme kokeneet tekevämme väärin, tulevat samalla tavoin käsittelyyn. Meille tulee tarve hyvittää asioita ja sen teemmekin, jos se vain on mahdollista ja järkevää.

Joskus sielun pimeä yö voi kestää pitkiäkin ajanjaksoja. Joskus näitä elämänkokemusten ja omien varjopuolien käsittelyn periodeja tulee useammassa jaksossa, ennen kuin alkaa vähitellen helpottamaan.


Vaikka nämä pimeän yön elementit tuntuvat ikäviltä ja sietämättömiltä, ne eivät nouse tietoisuuteemme turhaan. Ne vaativat tulla kuulluksi ja nähdyksi, rakastavalla, lempeällä ja hyväksyvällä tavalla. Me kaikki olemme inhimillisiä kokijoita ja toimijoita, joilla on keveämpiä ja raskaampia taakkoja kannettavanamme. Taakat eivät kevene sisällä pitämisellä tai torjumisella.

Sielun pimeän yön aikana nämä taakat tulevat päivänvaloon ja vähitellen sulavat pois kokonaan, tai ainakin niiltä osin, kuin on mahdollista. Siihen auttaa säännöllinen harjoittaminen.

Shopping Cart